Elämää on pahvilaatikon ulkopuolellakin

Yllättävää, mutta niin se vaan on. Siitä syystä aattelin, että ehkäpä tässä jossain vaiheessa teen uuden blogin, jonka aihepiiri ei ole näin kahlittu, vaan selitän vaan elämästäni (johon bjd:t eittämättä kuuluu).

Mulla oli just rippileiri ja -juhlat, oli aivan mahtavaa, ja kaikkee kivaa on viel tulossakin. :3 Jotenkin ootan koulunkin alkua aika paljon, no lähinnä siks, ettei siitä oo enää sitte nii pitkä aika jatkoleiriin ja nään taas noita ihania ihmisiä. :D Aattelin kans mennä isoseks, vaikka aluks aattelin että jeesustelut uudestaan ottais liian koville, mut kai mä kestän kun kaikki isoset vaan kehuu sitä kilpaa... Onhan siitä muutenkin ihan hirveesti hyötyä, saa kuitenkin ihan kunnon koulutusta ohjaamiseen ja kokemusta. Aloin sitä paitsi aattelemaan, et joku lastenhoito, nuoriso-ohjaaminen tai vastaava vois olla aika muksa ammatti myöskin, eli se ois ihan täydellinen alku, jos sille tielle päädyn.

Niin ja nukkeja. Mulla oli ihan pikkunen morkkis niiden takia, tuli vaan leirin jälkeen "mitä-mä-noillakin-teen-ei-noil-oo-tehty-mitää-vielä-ja-kestää-ennenku-ehin-tehä-niille-face upit" -fiilis. Siis lähinnä morkkiksen kohteena oli Orinda ja Lepur, mutta vähän Amaltheakin... No mut kun vaa katoin sitä sen viikon jälkeen, tajusin, kuin ilonen mä siitä oon. <3 Ja kyllä noiki on ihania, vaikka vielä alieneita... kyl silti vähän jänskättää, pystynkö mä kiintymään niihin yhtä paljon. :s Ängst.

No mutta, lohdullista on, että ne voi aina myydä. :D Tunnen itteni kyl nyt aika pahikseks (ja tyhmäksi), mutta hei, ne on mun ja voin tehä niillä ihan mitä tahdon.

Mun nukkesuunnitelmat on taas muuttunut. :3 Tajusin, että en voi ihan hulluna nukkeja toivoa/ostaa, sitten tuijottelin Pääkkyä ja tajusin, että siitähän saisi kivan. Oon nimittäin oikeestaan aina halunnut lisäks isommankin palleron. Se on oikeesti tosi kiva pää ja kattelin jo sopivan kropan... Jos jouluna vaikka vois tilata? :D Lisäks se silleen sopii yhteen mun hahmosuunnitelmaan, kunhan vähän muokkailee. Siitä tulis varmaan söpö hippi-luomuviljelijä. <3

Eli nyt suunnitelmissa saada Lepur ja Orinda valmiiksi, samoin Pääkky hamassa tulevaisuudessa ja sitten jättää nukkekatras siihen. Mut koskaanhan ei tiedä, ja tykästyin aika paljon Doll Chateaun Hughiin äskön... (aikasemmin se oli Bella, mutta oikeestaanhan voin elää ihan hyvin ilman kumpaakin)

Niin ja Orindasta saattaakin tulla ihan erilainen, kun suunnitelin (suunnittelimme, kaverin kanssa :D). :o No ei nyt ihan, mutta laji ynnä muu ehk muuttuu... Tai sitten ei.

Toi peruukki on oikeestaan aika nams, vaikkakin aika kirkas... Giguragägyrät. <3

Nukkeperheen lisäystä ja vähän muutakin

Keskiviikkoaamuna soi ovikello. Ihmettelin, kuka niin aikaisin on tulossa. Veljeni ehti ensin ovelle, mutta käytävässä seisoikin posteljooni pahvilaatikon kanssa. Paketti oli osoitettu minulle ja tuli Kiinasta.

Laatikossa olivat Orinda ja Lepur.

Ja läpä läpä lää, nyt voisin selittää ummet ja lammet. Mutten jaksa, joten vedetään nopealla linjalla: en ole edes aloittanut kummankaan face-uppia. Tekisi mieli, mutta ei ole lakkaa. D: Ostin pari sivellintä niitä varten jo. Ripsiä pitäis mennä ettimään myös, ja tarvitsen varsinkin Orindan peruukkia varten tarranauhaa, sillä on nimittäin aika pieni pää.

Kamera ei varmaan vieläkään toimi koneen kanssa, joten kuvia tulee vasta myöhemmin. Sulosia on molemmat ja Lepur tuntuu jännältä, kun se on niin pieni. ^^ Ja se pahvilaatikko oli muuten hirveän pieni! Hyvä vaan, Amalthealla oli turhan iso.

Mutta mutta, tapahtuikin kummia: Amalthealle tapahtui kasvupyrähdys. Outoa kyllä, Orindalle tarkoitettu peruukki sopi Amalle täydellisesti, mutta sai sen näyttämään paljon vanhemmalta. Muutankin siis taustatarinaa ja ikää hiukan - tai oikeastaan vien vain tarinaa eteenpäin. Mitään en poista vanhasta tarinasta ja luonne pysyy samana.

Orindan ja Lepurinkin alustavat tarinat muuttuvat. Orinda saa Amalthean aikaisemman, sinisen, peruukin. Siitä tulee Amalthean kodin lähellä olevaan pieneen järveen vangittu vallankumousta järjestänyt vedenneito, joka sitten pelasti järveensä hukkuneen Lepurin kadotukselta. Lepur on siis puoliksi kuollut, puoliksi elävä, vedessä viihtyvä kaniini, jolle teen jossain vaiheessä pyrstön töpöhännän tilalle.

Eli tämmöinen nukkepoppoo nyt tällä hetkellä. :)

Oodi Doll Leavesille

Ennen aamupalaa ja -lenkkiä kävin tarkistamassa sähköpostini. Ja kuinka ollakkaan, kun vihdoin hidas sähköposti oli ladannut, näkyviin ilmestyi viesti Doll Leavesilta: "Parcel sent!"

Todella nopeaa toimintaa! Nettisivuilla lupailtiinkin lyhyitä aikoja blankkoihin nukkeihin, mutta olin silti varautunut odottamaan pidempään. Ja kun EMS:n sivuilta tarkistin tilauksen sijainnin, niin se onkin näköjään lähetetty jo aikaisemmin ja on jo Guangzhoussa.

Doll Leavesin kanssa todella on ilo asioida: melko halvat hinnat, nopeus, hyvää palautetta muilta ostajilta, ihanat nuket ja aivan ihana, sympaattinen asiakaspalvelu. Tietysti matka Suomeen voi kestää vielä kauankin, mutta firman osalta kaikki toimi hyvin... ellei sitten paketissa tule ikäviä yllätyksiä.

No, tähän asti kaikki on perfecto. En jaksais odottaa pikkuisia kotiin...

Vielä tarvis tehdä valmisteluja: tarvitsen akkulaturin ja akkuja kameraan, haluan tehdä ensimmäisen kuvatarinani ennen tilauksen saapumista, eikä se onnistu ennen laturia, uudelle tytölle täytyy ostaa ripset ja face-uppeja varten ohut sivellin, Amalthea pitäis puhdistaa ja ostaa lakkaa...

Noh, kyllä olen saanut asioita aikaankin. Mulla on tällä hetkellä tekeillä sohva nukeille (pahvilaatikko + paljon maalarinteippiä + laatikosta löytämääni kangasta, jota en edes muistanut + vanua), kuumaliimasueedasin Amalthean (osittain, koska oli kokeilumuotoista), ostin kirpputorilta kivoja kankaita, suunnittelin pupulle vaatteita, raivasin kirjahyllystä tilaa nukeille ja siivosin ja järjestelin muutenkin.

 

Doll Leaves Jax. Omani tulee valkoisena ja nimeksi saa Lepur.

Doll Leaves L. Orinda tulee myös valkoisena ja saa ainakin väliaikaisesti kuvan peruukin.